LÄNSIVÄYLÄ 23.2.2003: Oppaana Mari Nevalainen

Jos haluat tietää tiukkoja faktoja Espoosta, mene kaupunginjohtaja Marketta Kokkosen puheille. Jos haluat tietää jotain kaupungin elinkeinorakenteesta, auttaa kauppakamari. Jos kaipaat tietoja Espoon historiasta, pistäydy kaupunginmuseossa. Mutta jos haluat nopeasti saada läpileikkauksen Espoosta: ihmisistä, historiasta, taiteesta, aluekeskuksista ja nähtävyyksistä, lähde Mari Nevalaisen matkaan. Kun pääkaupunkiseudun oppaiden Espootietoutta päivitetään, Mari hoitaa asian.

Keskiviikkoaamuna Mari oli Hansasatamassa jo ennen kahdeksaa. Rahtilaivalla saapui ryhmä ranskalaisia, jotka olivat päättäneet pistäytyä päiväseltään Suomessa. Helsinki-kiertoajelun lisäksi Mari käytti matkalaiset Espoossa, sillä mukana oli arkkitehtipariskunta, joka halusi nähdä Tapiolan.
- Vanhemmat kollegat ovat kertoneet, että edellisinä vuosikymmeninä ajettiin aina Tapiolaan, mutta nykyään se on useimmille vain pettymys, ei enää garden city.
Omalla kierroksellaan Mari kävelyttää asiakkaat hotellin edestä keskusaltaan viertä ja kulttuurikeskuksen läpi.
- Siinä voi samalla kertoa monenlaisista asioista ja on kiva näyttää kulttuurikeskus, missä äidit istuvat kahvilassa pikkulasten kanssa, ihmiset lounastavat, käyvät kirjastossa ja nuoret kulkevat musiikkitunneilleen. Aina tapahtuu jotain.
Muita herkkukohteita ovat muun muassa Westendin rantatie, Glims ja Villa Elfvik.
- Voimme myös brassailla vanhalla kivikirkolla, joka kaiken lisäksi on alkujaan katolilainen. Helsingillä ei ole yhtä vanhaa.
Vielä pitää Espoosta mainita yksi paikka: WeeGee-talo.
- Sinne ei vaan ole kiva viedä asiakkaita, koska sieltä puuttuu ravintola. Ulkomaalaiset haluavat välillä istua kahvilla tai syödä, jos kierretään useampi museo.

Yritysten edustaja
Äidinkielensä suomen lisäksi englannin, ranskan ja espanjan kielillä opastava Mari valmistui oppaaksi 1999. Sitä ennen hän oli valmistunut valtiotieteen maisteriksi opiskeltuaan poliittista historiaa pääaineenaan kansainvälinen politiikka sekä taide- ja taloushistoriaa ja kieliä. Työssä hän on ollut muun muassa presidentin kansliassa, ulkoministeriössä ja yksityisen palveluksessa liike-elämässä.
- Kaikesta on hyötyä tässä työssä. Onneksi minusta ei tullutkaan virkamies! En ole päivääkään katunut, että ryhdyin oppaaksi.
Opastettavina ei ole vain turisteja vaan myös yritysten vieraita. Silloin mukana useinkaan ei ole ketään henkilökunnasta, vaan luotetaan siihen, että ostettu palvelu pelaa.
- Opas edustaa silloin yritystä, Mari kommentoi.
Ulkomaalaisille kerrotaan yleisiä asioita, suomalaiset ovat kiinnostuneita yksityiskohdista ja ihmisistä kertovista tarinoista.
- Eurooppalaiset tietävät enemmän Suomesta kuin yhdysvaltalaiset. Heille pitää kertoa ihan perusasioita: Asumme täällä demokratiassa...
- Espoon kartanot olisivat kiinnostavia, mutta useimmat eivät ole avoinna yleisölle vaan yksityiskäytössä. Se on ongelma opastuksen kannalta.
Koskettavimpia hetkiä työssä on ollut, kun Mari opasti vanhoja brittituristeja, sotaveteraaneja. He kertoivat olleensa Suomessa jatkosodan aikana vapaaehtoisina.

Kansallishenkeä Tarvaspäässä
- Joka maassa on omat pönttönsä, Mari kuittaa utelut hankalista asiakkaista.
Ja melkein joka bussissa joku on valvonut edellisen yön opaskirjaa lukien ja testaa oppaan tietämystä nippelitiedoista.
Mari on itse innostunut 1800-luvun historiasta ja taiteen kulta-ajasta, joten Tarvaspää on hänen lempikohteitaan.
- Siellä pääsee oikein hehkuttamaan kansallishengen syntyä!
Oppaan ei sentään tarvitse osata kaikkea. Omaksi heikoksi kohdakseen Mari myöntää eläimet ja kasvit. Mutta esimerkiksi Nuuksiossa on eräoppaat, jotka sitten tuntevat joka lajin.
- Pelkkä tieto ei riitä, pitää osata myös esiintyä ja käyttää ääntään oikein. Oppaassa voivat ärsyttää tämän maneerit, toistuvat sanat tai lausahdukset, kehnot käytöstavat, nuotti puheessa...
Mari ottaa säännöllisin välein äitinsä mukaan kävelykierroksille.
- Oma äiti on paras kriitikko, terveisiä äidille! Häneltä saan armotonta mutta arvokasta arviointia, Mari kiittää.
Viisikymppisille historian lehtoreille ei kerrota samoja asioita kuin luokkaretkeläisille.
- On hyvä ottaa etukäteen selvää ryhmästä. Parasta on, jos voi näyttää jotain heihin liittyvää, edes oman maan suurlähetystön.
Marilta on kyselty esimerkiksi, mistä saa ostaa suomalaisten jääkiekkojoukkueiden pelipaitoja. Matkamuistojen kyselijöille hän ehdottaa lasi- ja puuesineitä sekä koruja. Marimekko alkaakin olla tuttu etenkin ranskalaisille ja espanjalaisille.

Ei pelkkä Tapiola
Espoosta puuttuvat hyvät postikortit ja matkamuistot.
- Jospa joku ottaisi kuvat karhusta ja liito-oravasta Nuuksiossa. Ne menisivät kyllä kaupaksi.
Espoo-matkamuistojakaan ei tahdo löytyä. Marin vihreän opastakin kauluksessa on aviomieheltä saatu hopeinen Helsinki-neula, joka itse asiassa olisi enemmän espoolainen.
- Helsinki-neula perustuu ikivanhaan soljen malliin, mutta sen kaupallinen taival alkoi Aurora Karamzinista, joka teetti vanhan mallin mukaan kultaisen soljen lahjaksi Träskändan koulun opettajattarelle, jota arvosti kovasti. Neula päätyi sittemmin Helsingin kaupunginmuseolle ja myöhemmin sen mukaan tehtyjä koruja alettiin myydä Helsinki-neuloina.
Kirkkonummen puolelle Mari suostuu vain vähän lipeämään, sillä siellä on omat oppaat.
- Porkkalan parenteesista kertominen saa etenkin amerikkalaiset haltioihinsa. Ja Rehndahl on lapsille mukavan erilainen eläinpuisto, ei varsinainen zoo.
Vuodesta 1995 Mari on asunut Espoossa: Olarissa ja Mankkaalla.
- Olen elämäntapaespoolainen, Mari nauraa. Meillä on iso koira ja pieni lapsi. En muuta täältä enää koskaan! Espoossa on rauhallista, ihanaa ja mahtavat liikenneyhteydetkin.

TEKSTI: SIRJA BLIXT
KUVAT: PEKKA SALONEN